Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen

talven_hallava_hevonen00706.jpg
Kuva: Gummerus

Ostin tämän kirjan Turun Pienestä Kirjapuodista viime talvena, kun oli kylmä. Siihen viimaan tämän kirjan tunnelma sopikin. Siksi ihmettelinkin luettuani, että tämä on julkaistu alunperin kesäkuussa 2015.

Tämä kirja oli pitkään käsilaukkukirjanani, kunnes kevät alkoi ja talvisen tarinan lukeminen alkoi tökkiä. Ei kirjassa missään kohtaa ole talvi, tunnelma vaan vie ajatukset talveen.  Kävin hakemassa kirjaan omistuskirjoituksenkin tammikuun lopussa kirjailijan ollessa kaupunginkirjastolla haastateltavana. Lue lisää siitä täältä.

Kirjassa seikkaillaan eri vuosikymmenillä ja kertojat vaihtuvat. Osa tarinoista avaa aiemmin luettua, osa ei. Pidin kirjan alusta todella paljon ja petyin kovasti, kun leijaileviin leluihin ja Ronin perheeseen ei millään tavalla enää palattukaan.

Tunnelmansa puolesta haluaisin kierrättää kirjan äidilleni, mutta pieni selittämätön yliluonnollinen elementti seuraa pitkin kirjaa – elementti, josta kaikki lukijat eivät välitä. Itse jäin tämän kirjan jälkeen lähinnä hämmentyneeksi.

Mainokset

Kirjailijan haastattelu: Tuomo Jäntti

20160127_182508.jpg

Olin tänään Turun Vanhan kirjaston Rotundassa kuuntelemassa, kun esikoiskirjailija Tuomo Jänttiä, joka on kirjoittanut viime vuonna ilmestyneen Talven hallava hevosen, haastateltiin. Jäntti on kotoisin pieneltä paikkakunnalta Äetsästä, asui useamman vuoden Turussa ja on nyt asunut kuutisen vuotta Helsingissä.

Jäntti tuli Gummeruksen järjestämässä romaanin kirjoituskilpailussa kolmanneksi. Hänelle tarjottiin mahdollisuutta julkaista ko. romaani Elisa Kirjassa, mutta Jäntti ei tarttunut tarjoukseen. Sen sijaan hän alkoi työstää Talven hallava hevosen tarinaa. Jäntti kuitenkin haluaisin tarinan jossain vaiheessa ihmisten luettavaksi.

Kirja on kirjoitettu nopeaan tahtiin; vuoden 2014 aikana. Kirja on myyttinen tarina, joka on saanut innoituksensa vanhoista suomalaisista myyteistä. Hevosen, joka teki kirjailijaan vaikutuksen, Jäntti löysi vanhasta SKS:n ”Myytillisiä tarinoita”-kirjasta.

Kirjassa oli tarkoitus alunperin kuljettaa tarinaa kronologisessa järjestyksessä, mutta jo kirjoittamisen alkuvaiheessa Jäntti muutti aikajärjestystä. Osa kirjan aiheista syntyi kirjoittaessa, osa oli valmiina työn alkuvaiheessa.

Kirjaa on yritetty luokitella useampaan genreen. Joidenkin mielestä se on spefiä, joidenkin kauhua ja joidenkin jännitystä. Itse käyttäisin (olen kirjan puolivälissä) tähän mennessä lukemastani nimitystä maaginen realismi. Jäntti kertoo lukevansa kirjoja laidasta laitaan, eikä halua itse asettaa omaa kirjaansa mihinkään genreen. Kirjaa on kuvattu myös sukuromaaniksi, koska siinä kietoutuvat perheen eri jäsenten tarinat yhteen.

Kirjailija ei ainakaan myönnä kirjoittaneensa itseään kirjaan. Hän on ennemminkin kirjoittanut itselleen tärkeistä paikoista, kuten Turusta ja pienestä kaupungista.

Jäntti kertoo lukevansa ja kirjoittavansa paljon. Hän lukee aina laidasta laitaan, jonka hän uskoo vaikuttaneen kirjansa vaikeasti määriteltävään genreen. Aikanaan hän on opiskellut kirjoittamista kansanopistossa ja Turun yliopistossa. Jäntti kertoo ettei hän kirjoita (ainakaan vielä) täysipäiväisesti, mutta jokapäiväisesti kylläkin. Kirjoittaminen kuuluu hänen aamurutiineihinsa kahvin kera.Hän kertoo olevansa kriitinen lukija, joka jättää kirjan kesken, jollei se innosta. Jäntti suosittelee luettavaksi Ian Banksia.

Kirjoitan Talven hallava hevosen arvion heti kunhan saan luettua sen loppuun!