Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala. Ellen Thesleffin elämä ja taide

Kävin muutama viikko sitten HAMissa Ellen Thesleff-näyttelyssä, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Olin aiemmin lukenut Thesleffistä Hesarin kuukausiliitteestä. Niinpä hain kirjastosta Hanna-Reetta Schreckin Thesleff-kirjan. Schreck tekee väitöskirjaa Thesleffiin liittyen ja on perehtynyt hänen kirjeenvaihtoonsa, joten asiantuntemusta kyllä löytyy.

Jokaisen luvun avaa taideanalyysi. Kirjassa on myös useita värikuvia Thesleffin teoksista, vaikkakin ne pääsevät oikeuksiinsa vasta livenä nähtynä. Oli miten oli, taideanalyysit tuovat Thesleffin työt lähemmäksi ja nostavat hänen ammattitaitonsa esiin.’

Ellen Thesleff syntyi 1865 suomenruotsalaiseen perheeseen. Ajalleen erikoista oli, että hänen perheensä kannusti häntä pyrkimyksissä ruveta ammattitaiteilijaksi. Tuohon aikaan säätyläismiehet tekivät nk. grand tourin Euroopassa nähdäkseen maailmaa ja sivistääkseen itseään. Kertookin paljon Thesleffin perheestä, että isä vei 17-vuotiaan Ellenin grand tourille.

Ellen matkusti paljon ja oli oikea kosmopoliitti. Siinä missä Suomessa jämähdettiin kansallisromanttiseen taiteeseen, matkasi Ellen eteenpäin ja haisteli uusia tuulia Euroopassa. Erityisen tärkeä kohde hänelle oli Italian Firenze ja Muroleen kesäkoti Suomessa.

Naiseus ja ruotsinkielisyys toivat omat haasteensa Ellen Thesleffille. Monesti hänen taidettaan selitettiin naiseuden kautta ja usein suomenkielinen krittiikki oli kovempaa kuin ruotsinkielinen. Voidaan vain arvailla, miten Thesleff olisi otettu vastaan, mikäli hänen näyttelynsä olisi matkannut Amerikkaan.

Ellen Thesleff-näyttely HAMissa 26.1.2020 saakka.

Mainokset

Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia

img_20170106_192959

Minulle arvottiin Ylen kirjojen Suomi-hankkeen tiimoilta vuonna 1960-luvulla julkaistu Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia. Tammikuussa kirjastosta lainaamani painos on Teoksen kustantama.

Vuonna 1985 syntyneen on vaikea kuvitella millaista olisi olla kotirouva 1950-luvun lopulla. Ymmärtääkseni päähenkilö rouva Pyy on suunnilleen ikäiseni, joka kirjan alussa muuttaa perheineen kaupunkiin. Perheeseen kuuluu työssäkäyvä mies, kaksi tytärtä ja poika sekä anoppi. Kaikki tapahtuu kirjassa rouva Pyyn kautta. Henkilöiden nimiä tuskin mainitaan, ennemminkin heidän suhteensa rouva Pyyhyn.

Rouva Pyyn elämän keskus on koti, jonka taloutta hän hoitaa miehen tuodessa leivän pöytään. Ymmärrän suuresti rouva Pyytä; kodinhoito ei tunnu riittävän elämän sisällöksi, joten hän tuntuu kirjan aikana tekevän paljon turhautuneena kärpäsestä härkästä hänen miehensä suhtautuen hänen asiaansa hössötyksenä.

Miltä teos näyttää 57 vuotta myöhemmin? Itse olen todennäköisesti rouva Pyy:n ikäinen rouva, mutta minä en ole samalla lailla sidottu puolisooni eikä minun tarvitse pyytää häneltä lupaa rahan käyttöön. Eniten kuitenkin silmiin hyppäsi kulissien ylläpito. Rouva Pyy käy kävelyllä, jolla katselee, miltä oma koti näyttää ulkoapäin.

Marja-Liisa Vartio on eli 1924-1966 ja häntä pidetään kotimaisen proosan uudistajana. Hän julkaisu aluksi kaksi runokokoelmaa, jonka jälkeen hän siirtyi proosaan. Haavikko-säätiö on jakanut 1990- ja 2000-luvuilla Marja-Liisa Vartio palkinnon, jonka arvo on ollut aluksi 25 000 markkaa sitten 5000 euroa.

Lue kirja täältä (tarvitset Yle-tunnukset).

Lue lisää Marja-Liisa Vartiosta Wikipediasta.