Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Rakastan Mia Kankimäen esikoista Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, jossa hän tutki Heian-kauden japanilaisessa hovissa eläneen ja runoilleen naisen Sei Shonagonin elämää. Olinkin innoissani uutuuskirjasta Naiset joita ajattelen öisin. Aluksi jaksoin keikkua pitkänpitkässä kirjaston varausjonossa, jossa kyllästyin odottamaan ja pian ostinkin kirjan itselleni. Lueskelin kirjaa iltaisin. Pidän Kankimäen tyylistä niin paljon, etten olisi halunnut kirjan loppuvan koskaan ja siksi makustelinkin sitä pienissä paloissa.

Kankimäki on nelikymppinen, perheetön ja oravanpyörästä hypännyt. Hän ajattelee öisin ennen nukahtamistaan esikuvinaan pitämiä naisia, joista hän saa voimaa. Hän päättää lähteä kulkemaan yönaistensa jalanjäljissä, ensin Afrikkaan, sitten Italiaan ja Japaniin.

Vaikka kirja tuntuukin kaikin puolin ihanalta ja voimauttavalta lukukokemukselta, suosittelen lukemaan Nelli Ruotsalaisen kirjoituksen, jossa hän kyseenalaistaa Kankimäen retken, etenkin kolonialistisen katseen piirtämän Afrikka-osuuden. Villi Afrikka ei ole länsimaisia unelmia varten.

Annoin Goodreadsissa Yönaisille viisi tähteä. Luettua Ruosalaisen kirjoituksen, aloin pohtia, pitäisikö minun lukea kirja uudelleen kyseenalaistaen enemmän Kankimäen tapaa eksotisoida kohteitaan. Miten pitkälle voi mennä voimautumisen nimissä?

Mainokset

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

9789511272502

Olin odottanut pitkään, että saisin aikaiseksi lukea tämän kirjan. Pitkään yöpöydälläni odottanut kirja pääsi mukaan Savon reissulleni. Savon reissun aikaan sijoittavaa kesäkuun lukumaratonia varten olin varannut jäätävän pinon kirjoja, mutta muun muassa äitini tarve kehitellä ohjelmaa vierailuni ajaksi häiritsi kovasta maratonia. Tavoistani poiketen sain luettua vain tämän kirjan.

Olen ollut kiinnostunut Itä-Aasian kulttuureista niin kauan kuin muistan. Japani oli isompi juttu minulle 15-20 vuotiaana, mutta vähitellen olen laajentanut kiinnostustani koko Itä-Aasian alueeseen.

Kenties tunnetuin Heian-kauden teos on Murasakin Genjin tarina, joka on myös aikanaan suomennettu (voisi laittaakin senkin lukulistalle). Sen sijaan hovineitona toimineen Sei Shonagonin Tyynynaluskirja on vähemmän tunnettu. Se selviää muun muassa tässä kirjassa Kankimäen etsiessä tietoa Shonagonista ja törmäävänsä yhä uudelleen Murasakia koskeviin kirjoituksiin. Tyynynaluskirja on ilmestynyt suomeksi keväällä 2016 Teos-kustantomolta.

Kankimäki kirjoittaa päätöksestään irtisanoutua vakityöstään ja lähteä tutkimaan Sei Shonagania Kiotoon päämääränään julkaista aiheesta kirja. Tutkimus ei käykään niin helposti kuin Kankimäki oli olettanut. Aluksi aika Kiotossa kuluu kulttuuriiin tutustuessa, ihastellessa paikallisia nähtävyyksiä ja nauttiessa japanilaisista herkuista. Vihdoin hän käy töihin ja toteaakin sen odotettua haastavammaksi.

Ahmin Kankimäen kirjan nopeaan tahtiin. Tekstiä rytmittävät Shonaganin tekstit ja Kankimäen kuvaus yrittäessään tutustua idoliinsa. Hän pohtii, miksi naiskirjailijoita oli Heian-kauden Japanissa aiemmin kuin länsimaissa ja millaista oli tuon ajan hovielämä.

Lisää Sei Shonagonista voit lukea mm. tästä englanninkielisestä Wikipedia-artikkelista.

Kirja on luettu muun muassa P.S Rakastan kirjoja– , Kirsin kirjanurkka– ja Mari A:n kirjablogissa.