Helmikuun luetut 2021

Syytetäänkö vaiks koronaa, etten jaksanut meikata tai kuivata hiuksia tätä kuvaa varten?

Luin helmikuussa yli kaksikymmentä kirjaa, joista suurin osa oli klassikoita tai sarjakuvia. Ensi viikolla julkaisen postauksen käymäni klassikkokurssin annista. Yritin lukea lukupiirissä Humisevaa harjua, mutta sekä kirja että elokuva jäivät kesken. Koin tarinan vastenmielisenä. Maaliskuussa pysyn, Sormusten herraa lukuunottamatta, klassikoista erossa.

Johanna Elomaa: Sinä päivänä kun synnyin

L.Onerva: Mirdja

1900-luvun dekadenssia pursuava kirja, jossa itsekeskeinen Mirdja halveksuu poroporvarillisuutta. Kesken jättäminen oli lähellä. En oikein löytänyt teoksesta tarttumapintaa ja hahmot olivat vastenmielisiä.

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Luin nyt tämän koko version, kun viime vuonna luin selkokielisen. Siitä voit lukea täältä.

Haruki Murakami: Blind willow, Sleeping woman

Murakamin novellikokoelma ei säväyttänyt, kuten Murakamin tuotanto yleensä. Ehkä vika oli juuri muodossa. En ole novellien ystävä.

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Minna! Minna Canthin uskomaton elämä ja teot.

Viiden tähden lastenkirja kirjailija ja naisasianaisesta Minna Canthista.

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Ellen! Taiteilija Ellen Thesleffin elämä ja villit värit.

Viiden tähden lastenkirja taidemaalari Ellen Thesleffistä.

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Eeva! Eeva Kilven polut, muistot ja viisaat sanat.

Tästä en saanut yhtä paljon kuin kahdesta edellisestä. Siltikin neljä tähteä. Toivon, että sarjassa ilmestyisi vielä kirja Tove Janssonista.

Rebecca Serle: Viisi vuotta myöhemmin

Tillie Walden: Spinning

Omaelämänkerrallinen sarjakuva luistelua harrastavasta nuoresta. Onko aikaiset aamut ja myöhät illat luistelun parissa sittenkään niin kivoja?

Solja Järvenpää (toim.): Päivän sarjakuva

Viisitoista sarjakuvataiteilijaa tallensi aprillipäivän 2020 sarjakuvamuotoon. Mielenkiintoinen kokoelma sarjakuvia pandemian alusta.

Marko Raassina: Kalevala

Humoristinen sarjakuva kansalliseeppoksestamme.

Edith Södergran: Runoja

WSOY:n vuonna 2017 julkaisemaan runokokoelmaan on sisälletytty Södegranin runokokoelmat. Mielestäni runoista voi aistia tuberkuloosia sairastaneen Södergranin huomiot elämän rajallisuudesta.

Aila Meriluoto: Lasimaalaus

Kirjoituskilpailun jatkosodan jälkeen voittanut runokokoelma, jossa näkyy nuoruus sodan varjossa.

Tuuli Hypén ja Vesa Kataisto: Karu kissakirja

Viiden tähden kuvakirja, jossa riimitellään kissoista ihanuuksineen ja kamaluuksineen. 

Julia Quinn: The Duke and I 

Jani Toivola: Kirja tytölleni

Jani Toivola pohtii isyyttään mustana homomiehenä Suomessa. Sympaattinen teos.

Seija Aunila & Juha-Pekka Heiskanen: Äkkilähtöjä menneisyyteen: 175 välähdystä ajasta, jota ei enää ole

Välipalakirja, johon on koottu lehti-ilmoituksia ja valokuvia 1900-luvun ensimmäiseltä puoliskolta. Nauroin usemman kerran

Veijo Meri: Manillaköysi

Kirjallisuustieteen kurssille luettu teos, jossa Joose matkaa manillaköysi ympärillään lomille jatkosodan aikaan muiden sotilaiden iskiessä juttua.

Lisäksi luin seuraavat sarjakuvat tulevaan postaukseen Sarjakuva Finlandian ehdokkaista:

Kari Korolainen: Marjatta & Ilman Kinna

Timo Mäkelä: Korpit ja muita kertomuksia

Viivi Rintanen: Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta

Samson: Musta hevonen: Vuokrakolmio Bermudalla