Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

kiina.jpg

Olen aina ollut kiinnostunut Itä-Aasiasta, joten Tieto-Finlandian voittanut yhden lapsen kansa oli ehdottomasti lukulistallani. Ehdin napata sen ennen voiton julkistamista kirjastosta.

205 sivuinen kirja on jouhevasti kirjoitettu ja siinä näkyy aiheeseen paneutuminen. Lukaisin sen illassa, mutten voinut hetkeen aloittaa uutta kirjaa, koska tätä täytyi prosessoida.

Yhden lapsen politiikka aloitettiin Kiinassa 1970-luvulla. 2000-luvun alussa myönnytyksenä sallittiin pariskunnille, joilla ei ole sisaruksia, kaksi lasta. Siltikään lapsiluku ei ole noussut, koska kiinalaiset ovat tottuneet helpompaan elämään, jonka yhden lapsen kasvatus tuo.

Paljon on puhuttu tyttöjen oikeuksista, kun tyttölapsia abortoidaan tai jätetään heitteille. Toisaalta kun veli ei ole kilpailemassa vanhempien huomiosta, tytär saa avaimet hyvinvointiin ja koulutukseen. Kolikon kääntöpuolena ovat pojat, joille ei riitä vaimoja. Vaimojen haku Kaakkois-Aasian kehittyvistä maista ei ole tavatonta.

Kirja avaa silmät suurelle ihmiskokeelle. Kaikesta huolimatta monet haastatelluista puoltavat yhden lapsen politiikkaa.