Douglas Adams: Viisiosainen linnunrata trilogia

On taas joka puolivuotisen kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika. Kysyin puolisoltani jo joskus puolisen vuotta sitten, onko hyllyssäni jokin kirja, joka minun pitäisi hänen mielestään lukea. Hän nappasi Douglas Adamsin viisiosaisin Linnunrata-trilogian. Yleisesti tunnetuin osa on vuonna 1979 ilmestynyt Linnunradan käsikirja liftareille, mutta hyllyssämme oli juurikin tuo miltei kahdeksansataa sivuinen järkäle, josta löytyy koko tarina. Sainkin kirjan lukemiseen vauhtia, kun päätin sivistää itseäni lukemalla opuksen klassikkohaasteeseen. Sitä paitsi minua hävettää kutsua itseäni nörtiksi, kun en ole teokseen tutustunut.

Kuten aina aloitan klassikkohaasteen vasta, kun aikaa on enää kuukausi. Paksujen kirjojen kanssa ongelmana on, ettei niitä voi oikein sängyssä lukea. Niinpä minun piti varata erikseen aikaa istuakseni kirjan kanssa lukunurkkauksen nojatuolissani. Tämä oli siis järjestelykysymys, joka nousee taas ajankohtaiseksi, kun alan lukea Sinuhea.

Arthur Dent on teestään nauttiva britti, joka herää aamuun, jolloin hänen talonsa meinataan jyrätä ohitustien tieltä. Hänen läheisin ystävänsä, Ford, vetää hänet mukaan seikkailuun kertomalla, että maailmanloppu tulee kahdentoista minuutin kuluttua. Vogonit tuhoavat maapallon galaktisen ohitustien tieltä. Arthur tempautuu siis intergalaktiseen seikkailuun, jossa mikään ei tunnu olevan kotoisen normaalia.

Sääli sinänsä, että tiesin jostain kummasta osan kirjan vitseistä muun muassa maapallon älykkäimmistä olennoista ja kaiken tarkoituksesta. Silti Adams osasi yllättää yhä uudelleen hauskalla tarinallaan ja juonenkäänteillään. Annan ilomielin kirjalle neljä tähteä. Yksi tähti tippuu, koska en pääse ihan ineen siihen, miksi osa kirjan lukijoista hehkuttaa sitä ylisanoilla. Lisäksi mielestäni kaksi viimeistä kirjaa ei pääse kolmen ensimmäisen tasolle.

Katsoimme tammikuussa vuonna 2005 kirjasarjaan perustuvan elokuvan. Olisin halunnut nähdä muun muassa Maailmanlopun ravintolan, mutta jostain kai sitä on karsittava. Jotenkin tuntui, että leffa on suunnattu niille, jotka eivät ole lukeneet kirjaa eivätkä ehkä aiokaan. Stephen Fry, Helen Mirren, Martin Freeman…näyttelijät olivat loistavia.

Oletko sinä lukenut Linnunrataa tai katsonut elokuvaa?

Kirja sopii Helmet-Lukuhaasteessa kohtiin

1. Kirja on vanhempi kuin sinä

8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi

30. Kirjassa pelastetaan ihminen

39. Kirjassa lennetään

Elokuva sopii Helmet-leffahaasteen kohtiin

24. Avaruuteen sijoittuva elokuva

32. Elokuvassa on kertojanääni

Muistakaa pitää pyyhe mukana ja älkää hätäilkö!

Bloggajan mieskin lukee

20160305_220414
”Ota kuvaan joku kirja, josta sä tykkäät.”

”Saanko minä tehdä sinusta ja sun lukemisesta blogijutun?”

” Siitä tulee tylsä.”

”Milloin aloit lukemaan?”

”Lukemaan mitä? Kirjojako? Joskus ala-asteella. Oisko ollu toisella tai kolmannella luokalla.”

”Millaisia kirjoja sä luit sillo?”

”Kaikennäköisiä noita lasten- ja nuortekirjoja. Seikkailukirjoja. Salapoliisijuttuja.”

”Muistatsä yhtään kirjaa, jota voisit suositella?”

”Siltä ajalta!? Öö..mitä niitä oli nuortensarjoja sillo. Viisikko ja sitten oli joku toinen vastaava sarja. Enid Blytonin sarjat just Viisikko. Niitä mä luin paljon. Sit oli se ei ollu Alfred Hitchkokin kirjoittama, jossa oli kaksi poikaa, jotka oli salapoliiseja. Kolme etsivää. Oliks niitä kolme?”

”Milloin sä siirryit ”aikuisten kirjoihin?”

”Viidennellä tai kuudennella luokalla.”

”Millä sä aloitit?”

”Varmaan sillä perinteisellä Sormusten herralla. Mähän tein siitä kirjaesitelmän joskus kuudennella luokalla. Kukaan ei jaksanut kuunnella sitä.”

”Mitä sä nykyään luet?”

”Scifiä ja Fantsua”

20160306_110252.jpg
Isännän kirjahylly.

”Mitkä on sun lempikirjailijoita”

”Arthur C. Clarke ja Stephen King. Ne on semmosia mainstream-kirjailijoita.”

”Onks sun lukuharrastus muuttunut jotenkin vuosien varrella?”

”Ehkä mä oon siirtynyt vähän lyhyempiin tarinoihin, kun on niin paljon muutakin tekemistä, niin ei jaksa keskittyä enää niihin seittemänsadan sivun eepoksiin.”

”Mitä sä voisit suositelet #pojatkinlukee kampanjan puitteissa?”

”Siis nuorille? Varmaan jotain klassikoita. Jules Verne. Se oli kans yks niistä, joilla minä aloitin. Kai sitten sit Terry Pratchett ja Douglas Adams. Ne on helppotajuisia.”

”Mitä sanoit vaimosi luku- ja bloggausharrastuksesta?”

”Kiva, jos jaksaa tehdä.”

”Onks sul vielä muuta sanottavaa?”

”Ei…sarjakuviakin saa lukea”

Postaus liittyy #pojatkinlukee kampanjaan, jossa herätellään Somen avulla poikiakin kirjallisuuden pariin. Lue lisää täältä.