Louisa May Alcott: Pikku Naisia

Onneksi bongasin Instagramista Pikku naisia-kimppaluvun ja pääsin lukemaan tätä kaunista teosta sekä keskustelemaan siitä Discordin puolella. Aiemmin olin nähnyt tästä vuoden 1994 elokuvan, josta jäi mieleen yhden keskeisen hahmon kuolema.

Meg, Jo, Beth ja Amy March kasvavat Yhdysvaltain sisällissodan varjossa. Heidän elämänsä on niukkaa, mutta toisaalta he käyvät välillä auttamassa absoluuttisessa köyhyydessä elävää perhettä. Tyttäret ovat kukin omanlaisiaan: Meg on järkevä, mutta haaveilee välilä ylellisyyksistä, Jo on kirjailijuudesta haaveileva poikatyttö, Beth kiltti ja hiljainen ja Amy pikkuvanha taiteilija. Isän lähettäessä kirjeitä sodasta, koko perhe kokoontuu äidin ympärille kuuntelemaan sitä ääneenluettuna. 

Kirjan ensimmäisessä osassa pikku naiset ovat 12-16-vuotiaita, joille sattuu opettavaisia lapsuuden kommelluksia. Toisessa osassa he ovat kolme vuotta vanhempia ja ovat astumassa aikuisuuteen. Meg perustaa perheen, Jo kokeilee siipiään kiroittajana, Amy matkustaa Eurooppaan ja Beth jää äitinsä kanssa kotiin. 

Tyttöjen mukana kulkee myös naapurinpoika Laurie, johon tytöt suhtautuvat kuin veljeen. Laurie opiskelee yliopistossa, joka luo mielessäni kontrastia tyttöjen kodin piirissä tapahtuvaan elämään, johon kuuluvat ristipistot ja pidättyväiset käytöstavat.

Kirjassa häiritsi hiukan, ehkä ajalle tyypillinen, tarinoiden opettavaisuus. Kun Jo antaa aurigon laskea vihansa ylle, hän saa oppia anteeksiannon merkityksen. Meg käyttäytyy juhlissa flirttaillen ja huikentelevaisesta, mutta katuu sitä kovin äidilleen myöhemmin. 

Katsoin uusimman filmatisoinnin vuodelta 2019, jossa on ansiokkaasti mielestäni kuvattu suurin osa kirjan tapahtumista. Pääosissa ovat Emma Watson (Meg), Saoirse Ronan (Jo), Florence Pugh (Amy), Eliza Scanlen (Beth) sekä Laura Dern tyttöjen äitinä ja Meryl Streep Marchin tätinä.

Elokuvan kritiikkiä on muun muassa muutamassa Youtube-videossa, joissa pohditaan, ansaitsiko se oscariaan puvustuksesta. Toinen minua häirinnyt asia oli Amya näytelleen Florence Pughin matala ääni. Elokuvan alussa Amy oli 12, onko sen ikäisillä tytöillä matala ääni? 

Mikäli et ole ennen lukenut tyttökirjoja, suosittelen kokeilemaan Pikku Naisia!

Lokakuun lukumaraton

bty
Lukunurkkaukseni on vallattu

Tällä kertaa en halunnut tehdä päivittyvää postausta, koska silloin olisi joutunut katskaisemaan  lukukokemuksen aina välillä. Oheisesta kuvasta voit nähdä, mitkä kirjat sain luettua tämän kertaisen lukumaratonin aikana. Koiviston elämänkertaa ehdin vasta aloitella.

da6daabbc1e30bf9c88c288bd196f5ac--amazing-women-quotes-inspirational-women-quotes

Mainitsin aiemmin Kirjasaalis-videossani löytäneeni Ekotorilta Amy Poehlerin Yes please-elämänkerran. Toisin kuin Carrie Fisherin muistelmille, tälle annan mieluusti useampiakin tähtiä. Tässä ei pyritty minkäänlaisiin sensaatioihin. Poehler rakastaa työtään, joten kirjassa oli paljon siitäkin. Kun hän kertoi työskennelleensä vielä vuorokautta ennen synnytystä pääsin päivittelemään amerikkalaista työelämää. Tosin sitten törmäsin Poehlerin voimaannuttavaan fraasiin: ”Good for her! Not for me.”. Jos hän pystyy työskentelemään vielä viimeisillään, good for her! Minusta ei olisi siihen.

9789518845594.jpg

Mielenkiinnosta luin myös Kimmo Svinhufvusin Kokonaisvaltainen kirjoittaminen-oppaan. Olen lukenut häneltä aiemmin oppaat, joiden avulla saa puhtia opinnäytteen kirjoittamiseen. Paljon samaa oli tässäkin ja monia muitakin hyvin kirjoittamisharjoituksia on tässäkin. Tiivisitettynä: Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla.

1297_l_rammstein_240.jpg

Yksi suosikki yhtyeistäni provosoinnista tunnettu DDR:n aikaan syntynyt Rammstein. Huomasin heist kertovat kirjan nuorten osaston hyllyssä ja nappasin mukaan. Aivan kuten Poehlerin elämänkerrassakin – tässäkään ei mennä henkilökohtaisuuksiin vaan kerrotaan enemmänkin soundin saloja ja kappaleiden synnystä.

Ehdin ahmia jo jonkin verran Tellervo Koiviston elämänkertaa. Nopealukuisuudesta johtuen olisin saattanut ehtiä lukemaan sen tämän lukumaratonin aikana, jollen olisi alkanut katsoa uutta Star Trekkiä Netflixistä. Ihan hyvä näin, rouva Koiviston elämänkerta ansaitsee oman postauksensa.

Maaliskuun puolivälin lukuajatuksia

20170313_120715.jpg
Kirjojako mietin, kun niin hymyilyttää?

Minua ei ole ole vaivannut varsinainen lukujumi vaan ennemminkin kiire. On ollut väitöskirjan luvun palauttamista, tentti ja tietenkin kunnallisvaalit. Täältä löytyy vaaliblogini ja vaali FB:ni täältä. Mutta ei siitä sen enempää. Pian edessä on myös konferenssimatka Saksaan. Kaiken tämän keskellä olen huomannut bullet journalin pitämisen olevan oikein sopiva tapa tuoda ryhtiä päivään.

IMG_20170224_131731.jpgLukeminen on jäänyt tosiaan vähiin tai sitten en ole vain saanut saatettua yhtään kirjaa loppuun, jotta voisin raportoida asiasta täällä. Olen sen sijaan tehnyt kirjoitus harjoituksia niin kirjallisuusterapeuttisessa ryhmässä kuin itsenäisestikin Art Houselta arvostelukappaleena saamastani Luovan kirjoittajan työkirjasta. Pyrin tekemään siitä kunnon arvostelun, kunhan saan tehtyä enemmän harjoituksia sieltä.

kirjabloggaajienklassikkohaaste.jpg

Luovan kirjoittamisen työkirjan ensimmäisessä luvussa käsiteltiin James Joycea. Aloinkin pian luettuani sen osion ja tehtyäni tehtävät kysellä kirjabloggareiden keskuudessa, milloin tulee seuraava klassikkohaaste, jotta voisin lukea Odysseuksen.

Ja tulihan se. Tekstiluolan Tuomas toimii haasteen isäntänä ja haasteeseen voi käydä tustusmassa ja ilmoittautumassa täällä. Itse siis ajattelin kokeilla sitä James Joycea.

Onneksi tämä kiire hellittää Saksan matkan jälkeen. Sitten voin taas rauhassa ahmia kirjallisuutta.