Louisa May Alcott: Pikku Naisia

Onneksi bongasin Instagramista Pikku naisia-kimppaluvun ja pääsin lukemaan tätä kaunista teosta sekä keskustelemaan siitä Discordin puolella. Aiemmin olin nähnyt tästä vuoden 1994 elokuvan, josta jäi mieleen yhden keskeisen hahmon kuolema.

Meg, Jo, Beth ja Amy March kasvavat Yhdysvaltain sisällissodan varjossa. Heidän elämänsä on niukkaa, mutta toisaalta he käyvät välillä auttamassa absoluuttisessa köyhyydessä elävää perhettä. Tyttäret ovat kukin omanlaisiaan: Meg on järkevä, mutta haaveilee välilä ylellisyyksistä, Jo on kirjailijuudesta haaveileva poikatyttö, Beth kiltti ja hiljainen ja Amy pikkuvanha taiteilija. Isän lähettäessä kirjeitä sodasta, koko perhe kokoontuu äidin ympärille kuuntelemaan sitä ääneenluettuna. 

Kirjan ensimmäisessä osassa pikku naiset ovat 12-16-vuotiaita, joille sattuu opettavaisia lapsuuden kommelluksia. Toisessa osassa he ovat kolme vuotta vanhempia ja ovat astumassa aikuisuuteen. Meg perustaa perheen, Jo kokeilee siipiään kiroittajana, Amy matkustaa Eurooppaan ja Beth jää äitinsä kanssa kotiin. 

Tyttöjen mukana kulkee myös naapurinpoika Laurie, johon tytöt suhtautuvat kuin veljeen. Laurie opiskelee yliopistossa, joka luo mielessäni kontrastia tyttöjen kodin piirissä tapahtuvaan elämään, johon kuuluvat ristipistot ja pidättyväiset käytöstavat.

Kirjassa häiritsi hiukan, ehkä ajalle tyypillinen, tarinoiden opettavaisuus. Kun Jo antaa aurigon laskea vihansa ylle, hän saa oppia anteeksiannon merkityksen. Meg käyttäytyy juhlissa flirttaillen ja huikentelevaisesta, mutta katuu sitä kovin äidilleen myöhemmin. 

Katsoin uusimman filmatisoinnin vuodelta 2019, jossa on ansiokkaasti mielestäni kuvattu suurin osa kirjan tapahtumista. Pääosissa ovat Emma Watson (Meg), Saoirse Ronan (Jo), Florence Pugh (Amy), Eliza Scanlen (Beth) sekä Laura Dern tyttöjen äitinä ja Meryl Streep Marchin tätinä.

Elokuvan kritiikkiä on muun muassa muutamassa Youtube-videossa, joissa pohditaan, ansaitsiko se oscariaan puvustuksesta. Toinen minua häirinnyt asia oli Amya näytelleen Florence Pughin matala ääni. Elokuvan alussa Amy oli 12, onko sen ikäisillä tytöillä matala ääni? 

Mikäli et ole ennen lukenut tyttökirjoja, suosittelen kokeilemaan Pikku Naisia!

2 kommenttia artikkeliin ”Louisa May Alcott: Pikku Naisia

  1. Aino 15.9.2021 / 16:25

    Tuota elokuvaa en ole nähnyt, mutta olisi kyllä kovin kiinnostava. Aika monia filmatisointeja olen kyllä nähnyt ja teoksenkin lukenut monesti ja itkenyt muuatta kohtaa.

  2. Anki 15.9.2021 / 19:43

    Pikku naisia on ihana! Luin sen tässä ihan vastikään. Filmatisointeja ei ole tullut katsottua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s