Riikka Suominen: Suhteellisen vapaata

Bongasin blogistaniasta tämän kevään uutuuskirjan ja laitoin sen kuunteluun. Lyhyet kappaleet sopivat hyvin kuuneltavaksi niin pitkille kuin lyhyillekkin matkoille.

Klaara ja Ilmari elävtä vakiintuneessa parisuhteessa perhe-elämää, jossa seksielämä on nuupahtanut. Klaaraa ei kiinnosta ollenkaan ja hän tuntee häpeää haluttomuudestaan. Koska Klaara on kokenut saman nuupahtamisen edellisissäkin parisuhteissaan, hän kokeaa ongelman olevan hänessä itsestään: kun vakiinnutaan ei enää kiinnosta.

Klaara uskaltautuu ehdottamaan Ilmarille vapaata suhdetta, jossa he saavat harrastaa seksiä muiden kanssa luvan kanssa. Samalla syttyy myös heidän kahden välinenkin seksielämänsä liekkeihin.

Kirja kertookin pitkälti Klaaran kokemuksista parisuhteessa ja seksiseuraa etsimässä. Väliin on kirjoitettu pohdintoja parisuhteen odotuksista yhteiskunnassa ja kulttuurissa.

Kyllähän kirja on keskustelunavaus aiheesta, jota voitaisiin ravistella enemmänkin. Kuitenkin on tylsää nähdä taas yksi keskiluokkainen kuvaus, kun mielenkiintoisempaa olisi ollut saada näkökulmaa Kehäkolmosen ulkopuolelta.

”Suhteellisen vapaata on aikalaisteos aikamme pakonomaisesta suorittamisesta ja täydellisyyden tavoittelusta,” toteaa Amman kirjablogi. Yhden hänen mielipiteeseensä myös siitä, että Klaara on ärsyttävä valittaja. Hammasta purren kuuntelin kirjan loppuun, vaikka hahmo oli niin ärsyttävä.

Suhteellisen vapaata on hankalasti luokiteltava. Siinä on ainakin päällisin puolin chick lit -aineksia, mutta luettuani kirjan kyllä tulkitsin nämä viittaukset lähinnä ironisiksi silmäniskuiksi,” kirjoittaa Kirsin kirjablogi. Chick lit-romaanit voivat olla höttöistä luettavaa, mutta tämän teoksen tavoitteena on ravistella lukijaa.

”Lukemisen edetessä ärsyyntyminen siirtyi suoraan Klaaran persoonaan ja aloin pohdiskella, että onkohan takana jotain kirjailijan henkilökohtaisia kokemuksia, koska Parisuhteen toiminnan kommentointi alkoi enemmän ja enemmän muistuttaa katkeroituneen ihmisen vahvasti yleistävää ja normittavaa avautumista,” pohtii Älä ota sitä niin vakavasti-blogi. Kirjoitaja on saattanut ajatella tämän kumouksellisiksi ajatuksenherättelyksi, mutta minua nämä osiot ärsyttivät. Tuntui rautalangan vääntämiseltä.

Voisin suositella kirjaa, niille joilla ei ole monimuotoisista suhteista kokemusta lähipiirissä. He saattaisivat saada uusia ajatuksia. Muutoin tämä on nopealukuinen viihderomaani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s