Kata Melander markkinoi esikoiskirjaansa tehokkaasti SOMEssa muun muassa Twitterissä ja Facebookissa. Twitterin kautta opin hänen olevan iloinen ja positiivinen tyyppi. Itse toteutettuun markkinointiin liittyi muun muassa kirjan julkaisutapa. Julkaisuväylänä toimi Type & Tell, joka tarjoaa kirjoittajille erilaisia paketteja, joiden avulla he voivat nousta kirjailijoiksi.
Tapasin Melanderin sekä Turun että Helsingin kirjamessuilla viime syksynä. Olin onnistunut ohittamaan tiedon siitä, että Melander on pyörätuolissa. Onkin ihailtavaa, kuinka joka kerta nähdessämme hän on iloinen ja positiivinen itsensä.
Kirjan päähenkilö, Saara, opiskelee yliopistossa. Hänen haasteenaan on hänen pyörätuolinsa ja kipunsa, joiden takia hän tarvitsee avustajaa päivittäin. Hän tapaa entisen äidinkielen opettajansa, Petterin, ja heidän välilleen kehittyy romanssi. Suhteen hidasteena ovat kuitenkin Petterin avioliitto, entinen opettaja – oppilassuhde sekä pelko siitä, kestääkö Petteri Saaran kärsimystä.
Melander kertoo, että häneltä on usein kysytty, onko hän kirjoittanut omasta elämästään. Hän on todennut, ettei ole Saara. Kirjasta kuitenkin näkee, että omaa kokemusta kivusta ja vammaisuudesta on käytetty vahvasti.
Kirja oli mukanani Savon reissulla. Ilahdutinkin äitiäni jättämällä kirjan hänelle luettavaksi. ”Olenkin odottanut saavani tämän käsiini,” hän huudahti.
Kirja on luettu myös Lumiomena-, Tekstiluola– ja Bookish teaparty-blogeissa.
Yksi kommentti artikkeliin ”Kata Melander: Älä irrota”