Helsingin Kirjamessut 2015: Lauantai

Ainoa kuvani bloggaajabrunssilta D:
Ainoa kuvani bloggaajabrunssilta D:

Kolmas messupäivä alkoi yhdeksän maissa bloggaajabrunssilla. Olin niin kirjailijoiden pauloissa, etten tajunnut räpsiä kuvia ennen kuin Katja Kettu tuli paikalle kertomaan Yöperhosen taustoista. Pahoitteluni, nyt saatte lukea pelkkää tekstiä.

Blooggabrunssilla olin jo viime vuonna. Kirjoitin siitä Nörttityttöihin (täällä). Tänä vuonna kirjailijoita oli brunssilla jopa kahdeksan, joten aikaa ei riittänyt vapaaseen jutusteluun, signeeraukseen ja kuvien räpsimiseen niin paljoa. Siitäkin syystä koitin kirjoittaa muistiinpanoja kynä sauhuten. Katja Kettua ja Mihail Siskiniä lukuunottamatta kaikki muut olivat esikoiskirjailijoita.

Ensimmäisenä Ella Kanninen haastatteli Simo Hiltusta, jonka esikoiskirja Lampaanvaatteissa on kirja rikollisuudesta ja pahuudesta. Hiltunen on itse toimittaja ja kertoi, että hänen mielestään pahuutta on eri asteista muun muassa puuttumatta jättäminen. Kirjaansa Hiltunen oli työstänyt vuosia. Käsikirjoitus oli kolmas. Kirjan mennessä läpi hän oli ollut ajamassa autolla, joutui pysäyttämään tien sivuun. Reaktio oli välitön: hän huusi äänensä käheäksi ja kädet tärisivät vartin.

Roope Sarvilinnan kirjassa Kateissa on Juntunen ja Höntynen, veljekset, joista toinen katoaa. Sarvilinnan mukaan kyseessä on tarina veljesrakkaudesta.

Vuokka Sajanniemen Pedot -kirja on yksi Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaista. Kirjoittamisprosessi oli Sajaniemen mukaan syvä, jonka jälkeen kaikki sen jälkeen on tuntunut pinnalliselta. Hän oli aloittanut kirjan kirjoittamisen junassa matkalla kotikonnuilleen Helsingistä Joensuuhun. Hän kirjoitti ranskalaisilla viivoilla tunnelmia ja asioita, jotka sitten loppujen lopuksi päätyivät kirjaan. Kirjassa esiintyykin itä-raja, sudet ja ortodoksisuus.

Saara Turunen on myös ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Hänen kirjassaan Rakkauden Hirviö on traaginen tarina, joka Kannisen mukaan saa lukijan nauramaan. Kirjan kirjoittamisprosessi oli hidas. Hänellä oli aloittaessaan ollut tiedossa tarinan alku ja loppu, mutta keskiosa muotoutui prosessin aikana.

Kaisa Haatasen kirjassa Meikkipussi pohjalta on kustannustoimittaja, joka listaa elämänsä aakkosia. Haatanen nauraakin kirjansa olevan ohuempi, koska siinä on kuitenkin niin painavaa sanottavaa. Haatasen mukaan 49-vuotiaille ei ole omaa Brigdet Jonesia, joten hän halusi kirjoittaa sellaisen. Lukijakunnan ikähaitari kuitenkin yllätti hänet.

Erkka Mykkäsen Kolme maailmanloppua on novellikokoelma, jonka voi lukea makustelemalla tai nopeasti. Mykkänen itse pitää enemmän absurdeista tarinoista kuin realismista. Hänen mukaansa ne koskettavat häntä enemmän.

Inga Röningin Hippiäisen olen arvostellut aiemmin Kirjavinkkeihin (täällä!). Kirjan päähenkilö Kreeta pamahtaa paksuksi. Kirjan alussa hän on pinnallinen uraihminen, mutta raskauden edetessä hän kohtaa kipupisteensä.

Jussi Seppäsen Kymmenottelu on urheilusta realistisen kuvan antava kirja. Seppänen toivookin, että kirjan lukisivat nekin, jotka eivät normaalisti lue urheilusta. Seppänen tykkää kirjoittaa onnistujien sijaan epäonnistumisista.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, brunssille piipahti myös Katja Kettu, joka keskittyi kertomaan uutuuskirjastaan Yöperhosesta. Eräs bloggaaja oli lukenut tarinaa veijaritarinana. Kettu totesikin, että sitä on luettu niin historiallisena fiktiona kuin maagisena realisminakin.

Idea Yöperhosesta oli tullut jo esikoiskirjan Surujenkerääjän ilmestyttyä Ketun asuessa vielä Turussa. Hänen kämppiksensä oli kansatieteilijä (ilman ännää, muistuttaa allekirjoittanut kansatieteilijä!), joka kävi tekemässä kenttätöitä suomalai-ugrilaisen sukulaiskansamme marilaisten parissa. Kettu halusikin kertoa tarinan vallan ja kielen suhteesta. Toisin kuin monilla muilla suomensukuisten kielten puhujilla, suomea puhuvilla on oikeus käyttää kieltämme.

Kettu kertoi käyneensä intiaanireservaateissa ja kiinnostuneensa saamelaisista ja vähemmistöistä. Myös mikrohistoria kiinnostaa. Ketun isoisä oli loikannut Neuvostoliittoon, joutunut sotaleirille ja yrittänyt Suomeen palattuaan palata kommunismin ihmemaahan. Reissulla oli kuitenkin hevosen jalka katkennut ja lapsia ja isoisää kantanut reki oli jäänyt Suomeen. Kettu pohtikin, olisiko häntä ollut olemassa, mikäli isoisä olisi päässyt takaisin Neuvostoliittoon.

Kettu kertoi, että hänestä on tehnyt kirjailijan sinnikkyys. On kirjoitettava uskoen, että joku haluaa lukea hänen tekstejään. Rovaniemellä asuessaan hän oli käynyt ammatinvalinnanohjaajalla. Kirjailijahaaveet oli tyrmätty. Sen sijaan kirjoittamisesta pitävälle naiselle oli suositeltu sihteerin uraa.

Yöperhonen on saanut hyvän vastaanoton. Sen käännösoikeudet on myyty yhdeksään maahan ja se on saanut hyvää palautetta suomalaiugrilaisilta. Seuraavaksi Yöperhosesta on tulossa näytelmä. Kettu aikoo julkaista myös Fintiaani-kirjan, joka kertoo Amerikansuomalaisten ja intiaanien jälkeläisistä.

Brunssille tuli myös venäläinen kirjailija Mihail Siskin, jolta on suomettu kaksi teosta: Sinun kirjeesi (2012) ja Neidon hius (2015). En jäänyt kuitenkaan kuuntelemaan Siskiniä, sillä minun oli syöksyttävä päivystämään bloggaajapisteelle.

Hanna Hällsten kertoo esikoiskirjastaan Mangojen aika.
Hanna Hällsten kertoo esikoiskirjastaan Mangojen aika.

Päivystysvuoroni jälkeen kuuntelin Louhi-lavalla, kun Kirjakallion oppilaat haastattelivat Hanna Hällsteniä hänen esikoiskirjastaan Mangojen aika. Hällsten on kirjoittamista Oriveden opistossa opiskellut sosionomi. Mangojen aika  kertoo afrikkalaisesta Davidistä, joka ei sopeudu Suomeen.

Hällsten kertoi lähettäneensä käsikirjoituksen muutamaan kustantamoon. Robustos oli valmis tekemään kustannussopimuksen, kunhan käsikirjoitusta vielä hiottaisiin. Hällstenin Afrikan kuvaus on haastattelijoiden mukaan hyvää, vaikkei Hällsten ole käynytkään Afrikassa. Hällsten kertoo ettei ole tehnyt ollenkaan taustatyötä vain kirjoitti tarkastamatta faktoja.

Kokkaava perhe on iloinen perhe?
Kokkaava perhe on iloinen perhe?

Nälkäisenä siirryin ruokamessujen puolelle. Näytöskeittiössä esiteltiin Apukokki maailmalla-kirjaa. Harri Syrjänen juonsi ja kirjan koonnut perhe, johon kuului Miikka Järvinen, Maija Koski sekä Vilho ja Pihla, kokkasivat pasta alfredoa ja mozzarella-kirsikkatomaattitikkuja.

Perhe asui vuoden Kaliforniassa ja tekivät keittokirjan, jonka reseptit ovat tehty lasten kanssa kokattaviksi. Reseptin vaiheet on jaoteltu lasten, aikuisten ja yhteisiin tehtäviin. Kirjassa on sekä amerikkalaisia että etnisiä ruokia. Kokkaillessaan Syrjänen kertoi pastasta ja perhe kertoi kokemuksiaan Amerikassa vietetystä vuodesta.

Näytöksestä jäi mieleen, että lasten kanssa kannattaa kokata, jottei lapsille jää arkuutta ruoanlaittoon. Lapsista ei myöskään tule nirsoja, kun he tietävät, mistä ruoka tulee.  Syrjänen myös muistuttaa, ettei keittokirjaa tulisi lukea kuin piru Raamattua: raaka-aineita voi vaihdella oman mieltymyksensä mukaan ja luovuutta saa käyttää.

Kaunis Mari Jungstedt
Kaunis Mari Jungstedt

En lue paljoa dekkareita, mutta silloin kun luen, luen kaimani Mari Jungstedtin Gotlantiin sijoittuvaa dekkarisarjaa. Nyt on Jungstedt on aloittanut Kanarian saarille sijoittuvan sarjan, jota hän kirjoittaa norjalaisen sulhasensa, Ruben Eliassenin, kanssa.

Eliasson ja Jungstedt tapasivat Kanarialla ja keskustelivat ensimmäisellä yhteisellä lounaallaan kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. He nauravat, että luulisi, että kirjan luulisi syntyvän nopeammin kahden kirjailijan voimin. Heillä oli kirjoittaessa post it lapuilla tarinan runko ja he mailailivat edestakaisin toisilleen kirjanlukuja. Jungstedt kirjoittaa ruotsiksi ja Eliasson norjaksi, joten Jungstedt joutui vielä kääntämään tekstin kokonaan ruotsiksi ennen kustantajalle lähettämistä.

Kirja on saamassa jatkoa pian. Päähenkilöinä ovat ”tyypillinen ruotsalaisnainen ja norjalaismies”.

Miesvoittoinen paneeli puhui sähkökirjasta.
Miesvoittoinen paneeli puhui sähkökirjasta.

Viimeisenä päivän ohjelmanani oli paneelikeskustelu, jossa pohdittiin, onko sähkökirjojen tilauspalvelu ratkaisu kirja-alan ahdinkoon. Panelisteina olivat kirjailija/toimittaja Karo Hämäläinen, Myllylahti kustantamon toimistusjohtaja Lassi Junkkari, opettaja ja Image-lehden bloggaaja Vesa Linja-Aho,  kuntantamo Kosmoksen toimitusjohtaja ja bloggaaja Mikko Aarno sekä Fabulan edustajana Aleksi Randell. Paneelin teemoina oli e-kirjan historia, tulevaisuuden kysymykset, yleisön kysymykset ja raha.

Suomessa e-kirjat eivät ole lyöneet läpi, kuten englanninkielisissä maissa. Linja-Aho toteaa, että ulkomainen tietokirja on helppo ostaa Amzonista. Amazon tarjoaakin laite + tuote paketteja. Hämäläinen toteaa, että Suomessa on lähinnä e-kirjoina suomalaista kaunokirjallisuutta, mutta muut e-kirjat eivät näy markkinoilla Amazonin takia. Suomalaisten e-kirjojen lukua on vaikea mitata juuri, koska osa käyttää ulkomaalaisia palveluita. Kotimaisia palveluntarjoajia pitäisi tulla enemmän.

Suomalaisia e-kirja markkinoita on hallinnut Elisan e-kirja, mutta sieltä ostetaan tuote kerrallaan. Elisa toimii myös hyvin kampanjavetoisesti esimerkiksi tabletin ostaja saattaa saada muutaman e-kirjan kaupan päälle tai e-kirja kauppaa hyödynnetään, kun siellä on tarjouksia.

Nyt ihmisillä on tablettilaite hallussa, enää heidät olisi saatava e-kirjojen käyttäjiksi. Linja-Ahon mielestä monien e-kirja palveluiden ongelmana on, että tuotetarjontaa kyllä on, mutta suurin osa on jotain ”nevehööd”-kirjailijoita.

Ennen internetiä kirjoja myytiin paljon, kun tieto oli pakko hakea kirjoista. Tietyt asiat ovat edelleen vain kirjan manuaalisessa formaatissa. Mikko Aarne kertoo, että hänen aiemmin lanseeraamastaan e-kirjapalvelusta oltiin innoissaan, mutta silti se ei ottanut tuulta alleen. Ihmisten on helpompi hyväksyä 20-30€:n hinta manuaaliselle kirjalle toisin kuin 10€:n hinta e-kirjalle. Pohdinnan alle jääkin, voiko e-kirja nousta Fabulan kuukausimaksuisen periaatteen myötä.

Kuukausiveloitteisen kirjapalvelun vahvuutena on, ettei kirjaa tule ostettua sikana säkissä, vaihtaa kirjaa, jollei nappa eikä kirjaa tarvitse lähteä hakemaan kirjastoon tai kirjakauppaan.

Panelistit pohtivat myös muuttuuko lukemis- ja tekstintuottamiskulttuuri, jos e-kirjat yleistyvät. E-kirjoja lukiessa lukeminen on pirstaleisempaa. Ideoitiin eri formaattien sekoittumista. Nykyään on myös Whatpad-tyylistä kirjoittamista, jossa kirjoitetaan kirjaa luku kerrallan ja jatketaan, mikäli se myy.

Lopuksi panelistit pohtivat e-kirjaa taloudelliselta kannalta. Suomessa e-kirjan ongelmana on ALV. Fabula taas maksaa kustantajalle könttäsumman, josta kustantaja maksaa kirjailijalle. Mutta voiko Fabulalle käydä, kuten Spotifylle? Digitalisaatio tekee suosion näkyväksi, kuten kävi Spotifyn kohdalla ja artitstit alkoivat vaatia enemmän rahaa. Kirjailijat uusivat sopimuksen uusien painosten myötä, mutta sähkökirjasta ei uusia painoksia tarvita.

Hiukan turnausväsymystä on ilmassa. Katsotaan jaksanko vielä sunnuntain kokonaan.

Mainokset

One thought on “Helsingin Kirjamessut 2015: Lauantai

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s